Pandunian historia

Siemen

Olipa kerran pieni poika nimeltä Risto. Hän kasvoi pienen pienessä kylässä, Luohualla, kaukana maailman melskeistä. Pieni maailma hänen ympärillään puhui vain yhtä kieltä ja ajatteli vain yhtä mieltä.

Vasta neljätoistavuotiaana hän kohtasi muiden maiden ihmisiä, kun hänen kotipaikkakunnallaan avattiin vastaanottokeskus. Elämä uusien tulokkaiden kanssa ei ollut ongelmatonta, koska paikalliset ja tulokkaat olivat eri kulttuureita ja eri kieliä.

Pojasta kasvoi nuori mies, ja hän muutti kaupunkiin opiskelemaan. Kansojen sekoitus lisääntyi koko ajan nuoren miehen ympärillä. Hän opiskeli kansainvälisellä, englanninkielisellä opintolinjalla, mutta hän pettyi englannin kieleen. Se toimi hyvin vain kirjoitettuna. Puhuttuna kielenä kommunikaatio englanniksi oli huonoa.

Miehen nuoruudessa globalisaatio oli iso uutinen. Mies teki töitä maansa suurimmassa ja kansainvälisimmässä yrityksessä. Vapaa-ajallaan hän tutustui kaiken maailman kieliin ja laati keinotekoisia kieliä. Teollisuus siirsi tehtaita ja suunnittelutoimistoja Euroopasta Aasiaan. Hän avioitui kiinalaisen naisen kanssa. Rakkaus päättyi kahden lapsen ja kahdentoista yhdessäolovuoden jälkeen, mutta miehen rakkaus vieraita kieliä ja kulttuureita kohtaan säilyi. Hän jatkoi elämää yksin kahden lapsensa kanssa usean vuoden ajan ennen kuin hän löysi elämänsä rakkauden.

Koko ajan kielet olivat vain harrastus hänelle, ei sen enempää. Eräällä Intiaan suuntautuneella työmatkalla mies kohtasi vanhan, viisaan runoilijan. "Minä tappaisin itseni, jos minun pitäisi elää noin," tämä sanoi. Työmatkan jälkeen mies vietti monta päivää töissä tuijottaen työhuoneensa seinää. Hän tajusi, että hän oli kulkenut jo kauan kohti umpikujaa.

Mies jätti työnsä ja alkoi opiskella kielitiedettä yliopistossa. Samaan aikaan hän päätti viimeistellä kielensä, pandunian, ja päästää sen maailmalle. Ehkä se löytäisi kodin myös muiden ihmisten sydämestä.