Pandunian perusteet tiivistettynä

Pandunia on keinotekoinen kieli, jonka kielioppi on minimaalinen ja sanasto tasapuolisesti maailmanlaajuinen.

Kirjoitus ja ääntäminen

Panduniaa kirjoitetaan äänteenmukaisella kirjoituksella, jossa yksi kirjain tai kirjainyhdistelmä vastaa yhtä äännettä.

Vokaalit a, e, i, o, u äännetään niin kuin suomessa.

Konsonantit ovat: b, c (äännetään kuin tš sanassa tšekki), d, f, g, h, j (kuin dž sanassa maharadža), k, l, m, n, p, r, s, x (kuin š sanassa šakki), t, v, y (kuin suomen j), z (soinnillinen kuin englannin kielen sanassa zoo).

Taipumattomat sanat

Pandunian sanat eivät koskaan taivu – eivät edes sanaluokkaa vaihtaessaan! Samaa sanaa voi käyttää samassa muodossa niin substantiivina, adjektiivina kuin verbinäkin.

Persoonapronominit

mi	mimen
minä	me
tu	tumen
sinä	te
da	damen
hän, se	he

Perus lauserakenteita

Pikkusanaa ya 'kyllä' käytetään erottamaan subjekti eli lauseen tekijä verbistä eli teonsanasta.

mau ya yam. – Kissa syö.
jen ya sona. – Ihminen nukkuu.

Kun subjektina on persoonapronomini, pikkusana ya jää pois.

mi yam. – Minä syön.
tu sona. – Sinä nukut.

Lauseen sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti.

mi ame tu. – Minä rakastan sinua.

Kun tekemisen kohde eli lauseen objekti on substantiivi, se merkitään verbistä erilleen osoittavalla pronominilla, lukusanalla tai muulla pikkusanalla.

mi yam un pai. – Minä syön (yhtä) piirakkaa.
tu yam ye pai. – Sinä syöt tätä piirakkaa.

Kieltäminen

Kielletyn sanan eteen pannaan pikkusana no 'ei'.

mi no sona. – Minä en nuku.
tu yam no jen. – Sinä syö et ketään.

Olla-verbi

Olla-verbi on panduniassa si. Sen voi jättää pois kaikista yksinkertaisimmissa lauseissa.

mi un jen. – Minä, ihminen.
mi e un jen. – Minä olen ihminen.
mi vol e un mau. – Minä haluan olla kissa.

Monikäyttöiset sanat

Monet sanat voivat toimia niin substantiivina, adjektiivina kuin verbinä.

Pandunian ovat monikäyttöisiä, ja sen vuoksi ne voivat joskus vaikuttaa epäselviltä suomen sanoihin verrattuna.

da ame mau. – Hän rakastaa kissaa. / Hän rakasti kissoja. / Hän tulee rakastamaan kissoja.

Virkkeen asiayhteys selkeyttää sen merkityksen:

pre tri nen, mi ha du mau i un vaf. mi max ha un fem ben. da ame mau! – Kolme vuotta sitten minulla oli kaksi kissaa ja koira. Minulla oli myös tytär. Hän rakasti niitä kissoja!

Aika

Tarvittaessa aika ilmaistaan ajan adverbeilla ja apuverbeillä, kuten zai (parhaillaan), pas (ennen), le (jo) ja sha (tulevaisuudessa).

mi zai ame tu. – Minä parhaillaan rakastan sinua.
mi pas ame tu. – Minä ennen rakastin sinua.
mi le ame tu. – Minä olen jo rakastanut sinua.
mi sha ame tu. – Minä tulen rakastamaan sinua.

Passiivi

Passiivi muodostetaan käyttämällä apuverbiä be.

tu be ame. – Sinua rakastetaan.
mi be ame de tu. – Minua rakastat sinä.

Muiden sanojen luonnehtiminen

Substantiivia luonnehditaan panemalla adjektiivimääre sen eteen.

un neu ame – uusi rakkaus
la hau pai – hyvä piirakka

Verbiä luonnehditaan panemalla adverbimääre sen eteen. Toisinaan adverbi merkitään pikkusanalla di.

mi hau (di) vide tu. – Minä hyvin näen sinut.
tu vide di ame da. – Sinä nähtävästi rakastat häntä.

Määreitä vertaillaan pikkusanoilla max 'enemmän, -mpi', maxim 'eniten, -in', min 'vähemmän', minim 'vähiten' ja par 'yhtä'. Vertailukohde esitellään pikkusanalla ka 'kuin'.

tu e max sen ka mi. – Sinä olet vanhempi kuin minä.
tu e maxim sen. – Sinä olet vanhin.

Kysyminen

Vaihtoehtokysymyksessä verbi korvataan "(verbi) no (verbi)" -rakenteella tai virkkeen loppuun lisätään pikkusana he 'häh'.

tu vide no vide mi? – Näetkö sinä minut?
tu vide mi, he? – Sinä näet minut, häh?

Hakukysymys muodostetaan kirjoittamalla tavallinen lause, josta korvataan kysytty asia sanalla ke 'kuka, mikä, mitä'.

tu ame ke? – Sinä rakastat ketä?
tu ame ke man? – Sinä rakastat mitä miestä?
ke man ya ame tu? – Mikä mies rakastaa sinua?
tu ame da ke poli? – Sinä rakastat häntä miten paljon?

Käskeminen

Käsky muodostetaan jättämällä subjekti pois ja aloittamalla lause verbillä.

yam ye pai! – Syö tämä piirakka!
vide vo mau! – Katso tuota kissaa!